Vihreää tee ja musta tee saadaan samasta pensaasta. Erona on teen käsittely. Vihreä tee on maailman toiseksi yleisin juoma veden jälkeen.
Vihreä tee on fermentoimatonta. Vihreän teen hapetus estetään käsittelemällä lehtiä kuumassa, jolloin ne muuttuvat tummemmiksi tai sinivihertäviksi. Parkkihapon kaltaiset katekiini-polyfenolit ja alkaloidit ovat vihreässä teessä tallella, vain entsyymit ovat hajonneet.
Vihreä tee on vähiten käsiteltyä teetä. Vihreän teen lehdet ovat kooltaan erilaisia ja niitä voidaan rikkoa, kiertää, rullata tai jauhaa.
Arvostetuimpia
ja parhaimpia vihreän teen lehtiä ovat teepensaan ylimmät lehdet. Maku voimistuu ja muuttuu karvaammaksi, mitä alempaa vihreän teen lehdet poimitaan. Vihreästä teestä on myös laatuja, joihin kerään myös vihreän teepensaan varsia.
Teen makuominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät: kasvupaikan ilmasto-olosuhteet, tuotantolajike, maaperä, teen jalostusaste, poimintamenetelmä sekä – ajankohta. Vihreän teen lajikkeita ja kasvuolosuhteiden vaikutusta vihreään teehen, voidaan hyvin verrata viinien eroihin maussa ja luonteessa. Vihreä tee sisältää noin 40 % kuivapainosta epigallokatekiinigallaattia (EGCG), joka kemiallisesti kuuluu polyfenoleihin. Vihreä tee sisältää siis enemmän tehokkaita kasviantioksidantteja kuin musta tee.
Suurimmat vihreän teen tuotantomaat maailmassa ovat Kiina, Intia, Sri Lanka, Vietnam ja Japani. Tunnettuja vihreä tee lajikkeita ovat Sencha, Gunpowder, Chunmee, Hyson, Imperial green, Darjeeling, Gyokuro, Bancha, Hoijicha, Genmaicha, Tamarypkucha, Matcha ja monet muut.
