Mustaa teetä alettiin valmistaa Kiinassa vasta 1600-luvulla, osittain sattuman johdosta. Vihreän teen kerääminen ja etenkin kuivaaminen ja jatko käsittely olivat viivästyneet ja kosteat teenlehdet olivat hapettuneet auringon lämmössä ja muuttuneet tummiksi. Kiinassa mustaa teetä kutsutaan punaiseksi teeksi. Nimi juontaa juurensa hapettuneista teen lehdistä, jotka ovat väriltään punertavia.
Musta tee on erittäin hyvin säilyvää. Joko mustasta teestä tai vähemmän hapettuneesta Oolong-teestä on puristettu kiinteitä teekakkuja, touchia, joita on käytetty aikanaan myös maksuvälineenä eli rahankorvikkeena. Maksaminen tapahtui murtamalla sopiva palanen mustasta teekakusta. Teen rullatut lehdet siirretään kosteaan pimeään tilaan maksimissaan muutaman tunnin ajaksi. Entsyymeistä ja öljystä muodostuu teelehtiin maku ja väri. Mustaa teetä valmistetaan teepensaan lehden eri osista, joten teen maussa ja lehtien koossa on suuria eroja.
Arvostetuimpia ja parhaimpia teenlehtiä ovat teepensaan ylimmät lehdet. Maku voimistuu ja muuttuu karvaammaksi, mitä alempaa vihreän teen lehdet poimitaan. Mustan teen makuominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät: kasvupaikan ilmasto-olosuhteet, tuotantolajike, maaperä, teen jalostusaste, poimintamenetelmä sekä ajankohta ja hapettusaika. Mustan teen maussa ja luonteessa on suuria eroja, kuten viineissäkin.
Suurimmat musta teen tuotantomaat maailmassa ovat Intia, Kiina, Kenia, Sri Lanka, Vietnam ja Turkki.
Tunnettuja mustan teen laatuja ovat Yunnan, Keemum, Lapsang Socuhong, Ceylonin teet kaikissa laatuluokissa, Pu Erh, Darjeeling, Sikkim, Nilgiri, Assam, Vienam OP, Kenia BOP, Tanzania BOP, Grusia BOP, Turkey BOP ja monet muut.
Mustasta teestä on perinteisesti tehty kahden tai useamman teelaadun sekoituksia, joista ehkä tunnetuin on English Breakfast tea sekä BOP että TGFOP versioina.
